Tanssinopettamisen erilaisten näkökulmien pohtiminen on tosi mielenkiintoista ja voisin tehdä sitä loputtomiin. Tällaisena vanhana kehäraakkina seuraan innolla miten nuoremmat opettajat käsittelevät opettamisensa suunnittelua osa pitäytyen hyvinkin perinteisissä metodeissa osan lähtiessä ennakkoluulottomasti kokeilemaan uudenlaisia lähestymistapoja.

Olen tehnyt pitkän työuran Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksessa ja siellä ollaan kollegoiden kanssa vuosien saatossa kehitelty monenmoisia malleja ja ajatuksia paritanssikentän opetuksen kehittämiseksi. Yksi, alun perin Kirkonpellon Anssin, ajatus oli se että olisi opetus pohjautuisi ajatukseen, jossa sitä tapahtuisi kolmella eri portaalla:

Keho, kommunikaatio ja musiikki voidaan katsoa olevan paritanssin keskeiset asiat ja jos näiden osalta taitoja olisi kartutettu ennen paritanssia ja kohti paritanssia -portailla, varsinainen lajien oppiminen olisi itseasiassa vain olemassa olevien taitojen uudelleen järjestelyä.

Oikeassa elämässä tämän tyyppisen opetuksen jatkumon kehittäminen on haastavaa, etenkin kun seuratanssikentällä ovat niin vahvasti tällä hetkellä vallalla kurssit, joihin ei tarvitse sitoutua pidemmäksi aikaa. Ihmiset haluavat itse tehdä valintansa sen suhteen, mille kursseille osallistuvat eivätkä valinnat valitettavasti aina ole oppimisen näkökulmasta parhaita mahdollisia sen sijaan että pedagogisesti vahva opettaja pääsisi suunnittelemaan oppimisen polusta johdonmukaisen ja tavoitteellisesti etenevän.

Haluan esitellä tässä blogissa yhden rohkean ja ennakkoluulottoman opettajan, joka on lähtenyt ravistelemaan perinteistä opettamisen kenttää kehittämällä metodin, jossa opetellaan paritanssia opettelematta paritansseja —työskennellään siis pääosin portaalla ”kohti paritanssia”.

Ulpu Jarva on pääkaupunkiseudulla asuva tänä kevään Oulun ammattikorkeakoulusta valmistuva tanssinopettaja, joka pitää kursseja nimellä ” Parista tanssista paritanssiksi”. Alun perin Ulpu tarjosi tämän tyyppistä kurssisisältöä nimeltä mainitsemattoman opiston kurssitarjontaan, sai sen läpi ja markkinoi sitä persoonallisen innostavalla tavalla mm. facebookissa:

”Kurssin tavoitteena on siis paitsi luoda täysin uudenlainen tanssikurssi myös parantaa oppilaiden tanssitaitoa ja liikunnallisia valmiuksia. Pyrkiä kehittämään heidän sosiaalisia taitojaan sekä löytää kontakti niin omiin kuin kanssaihmistenkin tunteisiin. Kurssin tavoitteet olisivat näin ollen vahvasti myös henkisen hyvinvoinnin puolella liikunnallisuuden ja tanssitaidon kehittämisen lisäksi.”

Kurssin päätyttyä minulla on ideaalitilanteessa joukko ihmisiä, jotka ovat rohkeampia ja luovempia kuin syksyn alussa. He ovat oivaltaneet itsestään jotain uutta, löytäneet uusia tapoja kommunikoida, kehittyneet taidollisesti ja tuntevat saaneensa jonkin sellaisen opin, jota eivät ikimaailmassa olisivat voineet kuvitella tanssitunnilla saavansa.” (Ulpun seinältä 9.8.2016)

”Nämä kurssit on tarkoitettu kaikille kaksi vasenta jalkaa omaaville, sävelkorvattomille ja muista tekosyistä kärsiville. Kaikille, jotka etsivät matalan kynnyksen kurssia, jolla ei todellakaan pönötetä ja oteta itseä kovin vakavasti. Vakavasti otetaan vain kahvitauko.” (20.8.2016 Ulpun seinältä)

Ulpun mukaan näiden kurssien tavoitteena on pyrkiä pois ajatuksesta, että kuviot tekevät tanssin. Kurssin tavoite on parantaa paitsi omaa tanssitaitoa myös parityöskentelyä. Harjoittelun lähtökohtina eivät ole lajityypilliset kuviot, vaan viennin ja seuraamisen parantaminen, tanssitekniikka, uskallus kohdata toinen ihminen ja heittäytyä tunteilla mukaan tanssiin. Lyhyesti sanottuna kaikki ”se muu”, jota harvoin opetetaan tanssitunneilla, vaikka se kuitenkin on koko paritanssin sielu ja sydän.

Ulpun ajatusmallissa seuratanssin koko ydin on toisen ihmisen kohtaaminen ja yhteisen ”sävelen” löytäminen niiden kahden kappaleen ajaksi, jotka vietämme yhdessä. Se hetki on joka kerta omanlaisensa ja ainutlaatuinen. Vaikka tanssisi saman ihmisen kanssa joskus uudestaan, niin se on aina eri tanssi, eri tunteet, eri hetki…Ulpu haluaa tuoda opetuksen keskiöön sosiaalisen kanssakäymisen, hän haluaa ihmisten rauhoittuvan hetkeen ja kohtaamaan toisensa. Tunneillaan Ulpu haastaa oppilaat mukaan opetukseen, eli käyttää myös jonkin verran tutkivan oppimisen menetelmiä mukana —oppilaille ei anneta valmiiksi pureskeltuja vastauksia, vaan haaste heitetään ja tehtävänä on saada aikaan vastaus.

Ulpun kursseiltaan keräämää palautetta:

”On mahtavaa, että parempia tanssikokemuksia voi löytää tällaisen harjoittelun kautta, se ei oikeasti ole kiinni tähtien asennosta tai tanssipaikan tarjonnasta.” (Nainen 25v.

”Tällaisella kurssilla pitää vasta-alkajan ehdottomasti aloittaa tanssin harrastus. Saa hyvän tuntuman itseensä ja pystyy helpommin kehittymään tanssijana.” (Nainen 48v.)

Eräs pitkän linjan tanssimies havahtui kurssilla huomaamaan kuinka pelkkä keskittynyt läsnäolokin voi olla tanssia. Hän puki ajatuksensa sanoiksi seuraavasti:

”Tästä voisi myös yrittää piirtää kuvan, sellaisen jossa on niitä tanssiportaita jossa taito kasvaa, mutta sitten perusta pettää koska se perustekniikkakaan ei riitä jos sitä oloa ei ole että paras tapa tanssia on olla paikallaan. – – Äänet erottuvat vain jos välillä on hiljaisuutta ja tanssi tuntuu hyvältä jos sen voi myös pysäyttää.” (Mies 54v.)

”Ymmärtääkseni huomattava osa sisällöstä (opetuksesta, harjoitteista) oli jokseenkin yleispätevää, `yleisinhimillistä`eli ei pelkästään tanssin tekniikkaan liittyvää.” (Mies 55v.)

”Kurssi auttaa ajattelemaan omaa toimintaa, ajatuksia, kommunikointia sekä palautteen käsittelyä tanssiharrastuksen parissa ja on vietävissä omiin toimintamalleihin niin työ kuin vapaa-ajalle.” (Mies 42v.)

”Hienoimpia kurssilla oppimiani asioita oli toisen ihmisen kohtaaminen ja tanssikaverin huomioiminen. Tärkeintä ei ole omilla taidoilla vaikutuksen tekeminen tai omaan taidottomuuteensa keskittyminen vaan mukavan, yhteisen tanssikokemuksen luominen.” (Nainen 48v.)

Ei tämä pelkästään Ulpun juttu ole, toki moni muukin tanssinopettaja käyttää samantyyppisiä menetelmiä tunneillaan, on käyttänyt kenties kauankin aikaa. Ja olisihan upeaa, jos tämän tyyppinen ajatusmalli leviäisi kentälle laajemminkin. Kuten aiemmin mainitsin, Ulpu valmistuu tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulusta tänä keväänä —itseasiassa jäljellä on vain huhtikuussa pidettävä opinnäyteseminaari, jossa Ulpu esittelee tähän nimenomaiseen aiheeseen liittyvän opinnäytetyönsä. Se tulee löytymään www.theseus.fi-sivulta Ulpun nimellä, laitapa linkki jo talteen.

Tanssikoulumme seuraava lauantaiteema järjestetään Sastamalassa 6.4.2019 klo 11-17 ja tuon päivän nimi on Parista tanssista paritanssiksi, opettajana Ulpu Jarva. Täällä pääset halutessasi tutustumaan Ulpuun ja hänen tapaansa lähestyä paritanssin opetusta. Aiempaa osaamista tällä kurssilla ei tarvita, läsnäolemisen halu riittää. Suosittelen vahvasti!