Tanssiharrastuksen aloittaminen on aihe, joka puhuttaa useassa kodissa kesän loppupuolella, tanssikoulujen mainostaessa toimintaansa. Useimmilla kouluilla nuorimmat oppilaat ovat 3-4 -vuotiaita, joillakin kouluilla ryhmiä sitä nuoremmillekin yhdessä turvallisen aikuisen kanssa.  

Jokainen meistä voi kuvitella pienen balleriinan ja breikkarin alun tanssivat isälle ja äidille kotona iltakausia, pukevan ylleen erilaisia tanssivaatteita, kuunnellen musiikkia ”sillä korvalla” ja harjoitellen upeita tanssiliikkeitä: pyörähdyksiä, hyppyjä, tasapainoja ja temppuja. Aktiiviset vanhemmat kenties haluavat tarjota tälle tanssijalle mahdollisuuden opetella asioita ihan oikeasti tanssikoulussa. No, lapsi ilmoitetaan tanssikouluun ja aloitusta odotetaan innokkaasti laskien öitä ensimmäisen tanssitunnin alkamiseen. 

Voisi ajatella, että kaikki sujuu hyvin, ovathan sekä lapsi itse että vanhemmat innoissaan asiasta. Mutta, totuus voi olla kuitenkin toinen —pienen ihmisen mieli ei kenties vielä ollutkaan valmis siihen, että tanssitunti onkin muualla kuin kotona, paikalla on paljon vieraita aikuisia ja lapsia, saliin pitäisi jäädä ilman äitiä, opettajakin on lapselle ihan uusi kasvo. 

Opetin aikoinani paljon lapsia ja mieleeni muistuu tyttö, jonka sain tuntea yli 10 vuoden ajan. Olkoon tämän tytön nimi vaikkapa Neetta. 

Neetta, joka halusi mutta ei uskaltanut

Neetta tuli tanssitunneilleni 4-vuotiaana. Rutiineihin kuului viettää hetki aikaa aulassa lasten ja vanhempien kanssa ennen tunnin alkua, jotta tunnin alku olisi turvallinen. Neetta jutteli reippaasti ja oli iloinen, kun kehuin hänen tanssimekkoaan, halusi itse kiinnittää nimilapun rintaansa ja odotti innokkaan näköisenä tunnin alkua. Muodostimme salin ulkopuolelle jonon, huiskutimme vanhemmille ja marssimme saliin, asetuimme lattialle alkupiiriin ja siinä se iski: 

PANIIKKI!!!!!

”Missä on äiti, missä ovat kaikki tutut ihmiset, en halua olla täällä, haluan pois!”

Äiti oli onneksi oven takana ja Neetta pääsi hänen turvalliseen syliinsä. 

tanssiprinsessa
Kuvan ihanat tanssiprinsessat eivät liity tarinaan…tai oikeastaan liittyvät, heidän tanssitaipaleensa alku on ollut hyvin samanlainen kuin Neetalla, mutta vielä emme tiedä mihin matka päättyy.

Hidas harkitsija

Juttelin Neetan äidin kanssa tunnin jälkeen ja sovimme, että kotona mietitään asiaa ja katsotaan mitä ensi viikolla tehdään. Tuli seuraava viikko ja Neetta oli taas aulassa odottamassa reippaan oloisena. Tällä kertaa paniikki iski jonossa ennen saliin menoa. Sovimme, että äiti voi tulla reunalle katsomaan tuntia, josko se auttaisi Neettaa rohkaistumaan. Neetta istui äidin sylissä koko tunnin, mutta seurasi tarkasti mitä kaikkea touhusimme. Yritin muutaman kerran houkutella häntä mukaan, mutta en onnistunut. Toiset lapset eivät onneksi olleet moksiskaan siitä, että reunalla istuivat Neetta ja äiti. 

Äiti soitti minulle pari päivää tunnin jälkeen ja kertoi, että Neetan oli heti kotona pitänyt näyttää isälle kaikki asiat mitä tanssitunnilla oli tehty, siellä oli ollut NIIN MUKAVAA. Sovimme, että äiti voi kulkea mukana muutaman kerran, koska hänen läsnäolonsa ei tuntunut häiritsevän muita lapsia ja josko Neetta muutaman kerran jälkeen olisi valmis jäämään saliin ilman äitiä. 

Äiti ja Neetta katsoivat reunalta tanssituntia koko syyslukukauden ajan ja joka kerta Neetta oli tanssinut kotona kaikki samat asiat ja riemuinnut siitä, että tanssimassa on niin kivaa. 

Joululoma meni, kevätlukukausi alkoi ja Neetta oli tapansa mukaan reippaana tyttönä aulassa odottamassa tanssitunnin alkamista. ” En tarvitse enää äitiä tunnilla”, hän ilmoitti ja tuli reippaasti saliin. Alkupiiri sujui hienosti, mutta ensimmäisen patsastanssin aikana Neetta jähmettyi paikalleen keskelle lattiaa kädet puuskaan eikä halunnut liikkua siitä lopputunnilla mihinkään. No, tämä ei haitannut tunnin kulkua, joten annoin Neetan olla, aina välillä kävin houkuttelemassa mukaan tai juttelemassa jonkun sanan. Loppulauluun Neetta tuli mukaan ja oli taas, samoin kuin syksyllä, tanssinut koko tanssitunnin kotona äidille ja isälle. Kevät mentiin tällä tavalla, Neetta seisoi kädet puuskassa ja tarkkaili meitä ja tanssi tunnin asiat kotona tunnin jälkeen. 

Juttelimme taas asiasta äidin kanssa, joka totesi että mikäli minulle sopii, olisi kiva jos Neetta saisi käydä tunneilla, vaikka ei siellä vielä osallistukaan.

Mieli kypsyy

Seuraavana syksynä, Neetan täytettyä 5-vuotta tilanne oli jo ”normaali” ja Neetta oli hienosti mukana kaikissa touhuissa, oppi paljon ja siirtyi parin vuoden päästä minun ryhmistäni eteenpäin. Neetta tanssi aktiivisesti 17-vuotiaaksi asti, viimeiset vuodet useamman kerran viikossa ja sai tanssiharrastuksesta valtavasti hienoja asioita elämäänsä: paljon ystäviä, kehollista oppia, luottamista omaan itseensä. 

Tarinan opetus

Mitäkö tämä TanssinTarina opetti? Sen, että alku ei aina ole ruusuinen, mutta jos sekä vanhemmilla että opettajalla on usko lapsen haluun ja mahdollisuus antaa lapselle aikaa tulla tanssin parin omalla tavallaan niin loppu voi olla yhtä hieno kuin Neetalla ja tanssimisesta (tai jostain muusta harrastuksesta) tulee asia, joka on läsnä koko lapsuuden ja nuoruuden ja antaa upeita eväitä aikuistumista ja elämää varten. 



Tanssikoulu TanssinTahdin tunnit alkavat viikolla 35 Iissä, Huittisissa, Kellossa, Limingassa, Punkalaitumella ja Sastamalassa. Opettajamme ovat varautuneet ottamaan lempeästi vastaan sekä reippaat ja heti valmiit oppilaat että hitaammin syttyvät harkitsijat.

Ryhmät ja niiden lmoittautumislinkit löydät oman paikkakuntasi sivulta. Tervetuloa mukaan!



Mitä ajatuksia tämä TanssinTarina herätti? Tiedätkö sinä jonkun, joka haluaisi kertoa meille oman tarinansa.
Laita viestiä, liisa@tanssintahti.com, 050-4431011

Pin It on Pinterest