Tämä on kesän ensimmäinen TanssinTarina. Tämä on tarina naisesta, joka halusi iloa elämäänsä, teki matkan sen löytämiseen ja voi nyt paljon paremmin kuin puoli vuotta sitten.

Tämä tarina on tosi, siihen on kasattu ihan oikeassa elämässä tapahtuneita asioita –sellaisia, jotka voivat tulla tosiksi myös sinun tai minun kohdalla. Emme voi etukäteen tietää mitä huominen tuo tullessaan ja kohdatessamme ihmisen emme voi tietää mistä hän on tullut ja mitä hänelle on sattunut. 

TanssinTarinan Reetta sai olla mukana ryhmässä, jossa jokainen osallistuja tuli saamaan perspektiiviä siihen, että kaikenlaisista haasteista pystyy selviämään ja että ihmisiä on turha yrittää puristaa samaan muottiin. 

Reetta

Reetta (nimi muutettu) elää elämää, jossa kaiken pitäisi olla hyvin. Hänellä on työpaikka, perhe ja harrastuksia ja elämä menee eteenpäin omalla painollaan. No, totta puhuen parisuhde kaipaisi piristystä, etenkin sen jälkeen kun mies jäi sairaslomalle ja arki kotona muuttui haastavammaksi.  Työ on Reetalle kaikki kaikessa, siellä hän kokee itsensä tärkeäksi ja sinne pääsee puhaltamaan pois kotona tulleet paineet ystäviksi muodostuneiden työkaverien kanssa. Sitten Reetta sairastuu ja joutuu jäämään pidemmälle sairauslomalle. Viikkojen kuluessa mielentila muuttuu ja pian Reetalla todetaan perussairauden lisäksi keskiasteinen masennus. Arki muuttuu yhä tummemmaksi ja elämän ilo häviää päivä päivältä kauemmaksi. 

Miten eteenpäin?

Reetta vietti ison osan päivästään netin äärellä ja siellä osui silmiin ilmoitus ryhmästä, jossa lähdettäisiin yhdessä, muutaman naisen voimin hakemaan iloa elämään rinnalla kulkijan kanssa. Reetta oli kuullut ryhmän vetäjästä ja tiesi hänet ihmiseksi, joka varmasti tekisi kaikkensa sen eteen että iloa löytyisi. Tanssimista olisi kuulemma mukana ja se houkutti Reetan ilmoittautumaan ryhmään. Hän ja miehensä olivat nuorempina käyneet paljon tanssimassa, mutta se kaikki oli jäänyt taakse…mutta ajatus tanssimisesta kutkutti kummasti mieltä ja Reetta rohkaistui soittamaan vetäjälle ja tämän kanssa juteltuaan sai ilmoittauduttua mukaan ryhmään. 

Masentuneelle Reetalle mukaan ilmoittautuminen oli ISO ASIA ja ensimmäisen tapaamisen lähestyessä mieli ailahteli…..

”Miksi menisin mukaan, ei siitä kuitenkaan ole mitään apua….vai voisiko olla, jaksaisinko kuitenkin?” 

Mikäli sinua kiinnostaa, mistä tässä ryhmässä oli kyse, kurkkaa tämän linkin taakse.

Elämän iloa etsimässä

Ryhmään oli ilmoittautunut viisi naista, joista jokaisella oli omanlaisiaan haasteita elämässä. Oli ajanhallintaongelmaa, sairaslomakierrettä, pitkäaikaista työttömyyttä, ylipainoa. Jo ensimmäisessä tapaamisessa kävi ilmi, että yhtä oikeaa tietä elämän ilon löytämiseksi ei olisi vaan jokaisen pitäisi löytää oma tiensä. Ensimmäisessä tapaamisessa tutustuttiin ja tanssittiin, kylläpä se tekikin hyvää. Tanssiessa sai antaa musiikin virrata kehoon ja hyväksyvässä ilmapiirissä rohkaistui TANSSIMAAN miettimättä miltä se näyttää ja kuinkas ollakaan, samalla tunsi itsensä vähän kauniimmaksi.

Tapaamisen jälkeen perustettiin WhatsApp-ryhmä, josta muodostui puolen vuoden aikana erittäin tärkeä tsemppausväline. Siellä jaettiin onnistumisia ja epäonnistumisia ja jaksettiin kerta toisensa jälkeen potkia kavereita eteenpäin jos tuntui että ystävältä oli voimat loppumassa. 

Reetta oli ensimmäisen tapaamisen jälkeen hyvillään siitä, että ilmoittautui mukaan ja että sai lähdettyä kotoa. Henkilökohtaisessa tapaamisessa rinnalla kulkijan kanssa hän vakuuttui siitä, että ryhmä voisi olla hänelle keino saada itseään ylös ja liikkeelle. 

Hassua, miten erilaisia ihmisiä nuo viisi naista olivatkaan ja miten erilaisia ongelmia heillä oli. Yksi osallistujista jännitti jokaista tapaamista niin paljon, että itki sinne tullessaan ja rentoutui vasta kun huomasi, että saa olla ryhmässä juuri sellainen kuin on…hulluinta tässä on se, että tämä ihminen on töissä paikassa jossa on koko ajan esillä ja pystyy hoitamaan työnsä moitteettomasti. Työminän taakse pystyy piiloutumaan, mutta kun pitää tulla esille omana itsenään jännitys purkautuu itkuna. 

Ryhmässä pohdittiin myös ongelmien suuruutta ja todettiin että oli oma ongelma minkä kokoinen tai minkälainen tahansa, se on itselle suuri. Sama juttu onnistumisten kanssa…yhdelle viikon suurin onnistuminen on se, että on malttanut olla syömättä suklaata yhtenäkään päivänä. Sinänsä pieneltä tuntuva asia, mutta miten paljon se voikaan nostaa itsetuntoa. Minä pystyin siihen!

Reetalle nämä asiat konkretisoituivat siinä kohtaa, kun hänet koronan vuoksi sanottiin irti työpaikastaan. Viesti muulle ryhmälle oli tuolloin:

Minut irtisanottiin. En kaatunut.

Ryhmä sopi keskenään yhteisten tapaamisten teemat, suurimmassa osassa tanssi oli jollakin tavalla läsnä. Henkilökohtaisissa tapaamisissa Reetta tanssi joka kerta, jonkun toisen kanssa tämä aika vietettiin kahvitellen ja jutellen. WhatsApp-ryhmän lisäksi vetäjät olivat aktiivisia facebookin suljetussa ryhmässä, jossa jaettiin kirjallista materiaalia ja käytiin yhdessä läpi kehonhuoltoon ja ravintoon liittyviä asioita. 

Ryhmä

Viiden toisilleen tuntemattoman naisen porukka hitsautui puolen vuoden ajaksi toisiaan tsemppaavaksi, avoimeksi ja hyväksyväksi ryhmäksi, jossa jokainen sai olla juuri sellainen kuin oli. Vetäjien (tanssinopettaja/sosionimi, fysiikkavalmentaja) antamia tehtäviä jaettiin WhatsAppissa ja kokoontumisissa ja naurettiin yhdessä sekä omille että toisten edesottamuksille. Ja itkettiinkin silloin, kun siltä tuntui. 

Miten hauskaa olikaan jakaa toisten kanssa, miten kukin oli tehnyt tehtävän: ”aloita tällä viikolla jokainen päivä katsomalla peiliin ja sanomalla jotain positiivista itsellesi” tai ”kirjoita voimalause ja laita se paikkaan, josta näet sen joka päivä”. Ruokapäiväkirjojen osalta käytiin avointa keskustelua siitä miten päivän ruokailut olivat onnistuneet ja oliko tullut syötyä kuinka paljon suklaata. Askelien määrää vertailtiin oikein kunnolla, yhden viikon ajan kun piti joka päivä yrittää lisätä sitä jonkin verran. 

Itku pääsi Reetan lisäksi myös muilla, kun Reetta kertoi että oli joululahjaksi saanut ostetuksi miehelleen lipun konserttiin, olivat menneet sinne yhdessä ja Reetta oli liikuttunut asiasta niin paljon, että oli itkenyt ensimmäisen kerran moneen vuoteen. 

Ryhmässä muodostui ystävyyssuhteita, joista osa jää elämään, osa kenties hiipuu yhteisten tapaamisten loputtua. Yrittäjänä toiminut ajanhallinnan taitoa ryhmästä hakenut ystävystyi samalla alalla työtä pitkään tehneen osallistujan kanssa ja on nyt palkannut tämän työttömäksi jääneen ystävän yritykseensä töihin. Kahdella osallistujalla elämän ilon löytyminen on vaikuttanut myös perhe-elämään ja molemmat ovat löytäneet uudestaan taakse jääneen tanssiharrastuksensa, oman kumppaninsa kanssa. 

Paljon konkretisoitui viimeisellä yhteisellä tapaamisella, jonka teemana oli voimauttava valokuva. Jokainen sai kertoa omaa tarinaansa kuvaajalle ja millaisena näkee itsensä nyt. Kuvaaja onnistui löytämään näistä upeista naisista parhaat puolet ja hämmästys osallistujien kohdalla oli suuri, kun he näkivät kuvaajan version itsestään: Upea, kaunis nainen, jonka olemuksesta hehkuu elämän ilo! 

Jos haluat kysyä jotain ryhmästä sen vetäjältä, ota rohkeasti yhteyttä Elisaan. elisa@tanssintahti.com, 044-3828123

Pin It on Pinterest