Paritanssin opettamisen perinne on pitkä ja opetusmenetelmät ovat pitkälti vakiintuneet —toki monenlaisia piristyksiä asiaan on olemassa monenkin eri opettajan ja tahon toimesta. Pääosin opetus kuitenkin pohjautuu siihen, että isoimmassa roolissa ovat eri tanssilajien ja -kuvioiden opettamiseen. Tanssitekniset, parityöskentelyyn ja musiikkiin liittyvät asiat ovat monella tavoin läsnä opetuksessa ja niiden rooli tunnilla voi olla hyvin erilainen opettajasta riippuen. Usein ne kuitenkin oppijan mielessä jäävät kuvio-opetuksen varjoon.

Minulla on epäsäännöllisen säännöllisesti mahdollisuus päästä toteuttamaan opetusta erilaisesta näkökulmasta muusikko-mieheni Lasse Paasikon kanssa. Yhteisillä tunneillamme oppimisen lähtökohtana on soiva musiikki, tanssiin liittyviä elementtejä opetellaan musiikkiin liittyvien oivallusten kautta. Nämä opetuskerrat ovat kerta toisensa jälkeen olleet ihana mahdollisuus päästä irti itselle tyypillisimmästä tanssitekniikkaan ja tanssillisuuteen painottuvasta opetuksesta.


Sunnuntaina 17.2.2019 meidät oli kutsuttu vierailemaan hyvien ystäviemme Sarin ja Jarin järjestämään Love Story -päivään. Tanssikoulu TanssiAalto on Suomen mittakaavassa täysin ainutlaatuinen ja erityinen koulu —se on yhteisö, jossa jokainen on tärkeä, johon jokainen tuntee olevansa tervetullut ja jossa korostuu suvaitsevaisuus ja tasa-arvo. Äärimmäisen tärkeitä arvoja, joita meidän kaikkien tulisi muistaa noudattaa. Nämä arvot suorastaan huokuivat Love Story -päivän ilmapiirissä. Oppilaat otettiin vastaan henkilökohtaisesti, iloinen puheensorina täytti eteisaulan ja hymy ei hyytynyt keneltäkään koko päivän aikana.

Sarilla on kaikki langat käsissään ja hänellä on uskomattoman tarkka kyky havainnoida ympäristöä ja puuttua pieniinkin asioihin tehdäkseen mukana olijoiden olon tervetulleeksi. Jarin leppoisa ja rauhallinen olemus huokuu läsnäoloa ja kutsuu ihmisiä luokseen. Tämän koulun oppilaat ovat onnekkaita! Ja niin olemme mekin Lassen kanssa, kun olemme saaneet olla osa koulun 25-vuotista historiaa. Lasse on ollut Finkkujen kanssa keikalla lähes kaikissa TanssiAallon merkkitapahtumissa ja oma merkitykseni tanssikoulun perustamisessa ja alkuunsaattamisessa oli jonkinmoinen kun Jari nuorena tanssinopettajaopiskelijana pohti olisiko hänestä ryhtymään tanssikouluyrittäjäksi —kyllä vain oli ja on!

Näissä meidän yhteisissä päivissä suurin haaste on NIMI? Mikä nimi päivälle tai opetukselle annetaan, että ihmiset uskaltavat ja osaavat tulla paikalle. Opettamisen perinteessä on niin vahvasti tapana markkinoida kursseja tanssilajin nimellä, että ”musikaalinen tanssi”, ”musiikkiin tanssiminen” tms. on liian abstrakti ja oppilaita jää tulematta, kun heillä ei ole nimeen tarttumapintaa. Niinpä olimme Sarin kanssa tällä kertaa päätyneet laittamaan ensimmäisen kahden tunnin session nimeksi tanssilajin nimen ja toinen kaksituntinen mentäisiin musikaalisella tanssilla. Rumba-bolero päätyi lajiksi päivän rakkausteeman vuoksi ja suomalaisen muotonsa vuoksi se aiheutti Lasselle ja minulle vähän päänvaivaa musiikkiasian yhdistämisen näkökulmasta. Suomen tanssinopetukseen vakiintunut tapa ajoituksesta kun ei oikein kohtaa perinteistä kuubalaista musiikki- ja tanssiperinnettä .-(

Rumba-bolero

Uutta itsellemme oli se, että opettaisimme näin selkeästi tiettyä lajia musikaalisesta näkökulmasta. Alkuun oli pikkuisen epävarma olo, mutta kun tunti lähti käyntiin, siitä muodostui mielestäni oikein onnistunut kokonaisuus, joka piti sisällään:

  • Keholliset, yleiset lämpät, jotka saatiin tehdä Lassen livepimputtelun tahtiin —tahteja hahmotettiin jo tässä kohtaa. Lasse soitteli meille ikivihreitä rakkauslauluja, Love Storystä lähtien.
  • Orientoituminen tunnin tanssilajiin tanssimalla kaksi eri tyylistä ja tempoista biisiä…näistä hidas tempo näkyi aiheuttavan haasteita rytmissä pysymisessä.
  • Lattarikeho liikkeelle —tekniikkatuokio. Isolaatioita ja ristivedon ajatusta, painontunteen löytämistä
  • Lassen tietoisku bolero-nimisen tanssirytmin perusteista esimerkkibiiseineen
  • Rytmisen ja selkeän painonsiirron ymmärtäminen iskuille 1,3 ja 4 Lassen soittaessa bongoilla rytmistä peruskomppia tempoa vaihdellen—aloittelevat tanssijat keskittyivät askeleisiin ja siihen että ne tanssitaan oikeille iskuille, pidemmällä oleville annettiin vinkkejä hitaan painonsiirron ”täyttämisestä”. Napakat ja rytmisesti tarkat jalat, paino-aseta -ajatus tuo liikkeeseen laatua.
  • Halutun ajoituksen löytäminen sekä askeleisiin että pelkkään kehonliikkeeseen. Kaksi tahtia askelilla, kaksi tahtia pelkkä keho —ajatus musiikilliseen neljän tahdin fraasiin.
    • Tähän vaihtoehdoksi cuban rocks eli hitaat painonsiirrot

KYLLÄPÄ LOPPUTULOS NÄYTTI HYVÄLTÄ! Kaunista, rytmisesti selkeää tanssia, jossa etenkin ”ei askel-kohdissa” rumballe tyypillinen sitkeä kehon liike näyttäytyi kauniina ja pehmeänä. Miksi en ole aiemmin lähestynyt tämän lajin opetusta näin?

Musikaalinen tanssi

Tälle kokonaisuudelle meillä itsellämme on aika selkeät systeemit ja raamit joiden puitteissa liikutaan. Se, että asia puree lähes joka kerta on aina yhtä upeaa havaita —kyllähän näitä asioita (käytännössä kävelyä vapaasti musiikkiin) tehdään useidenkin opettajien toimesta, mutta ehkä tilanne on jollakin tavalla erilainen kun Lasse on mukana a) soittamassa asioita livenä b) kertomassa omalla äärimmäisen selkeällä tavallaan rytmiikan ja tanssirytmien perusteista ja c) näyttämässä omalla tanssillaan miten ”vähemmän on enemmän”. Ehkä juuri tuo viimeinen eli Lassen tanssin näkeminen avaa silmät siihen, että tanssilajia ei todellakaan välttämättä tarvita siihen, että tanssiminen on äärimmäisen musikaalista ja että minä pääsen seuraajana oikeasti myös vaikuttamaan siihen, mitä tanssissa syntyy eli yhteinen tanssi on myös äärimmäisen vuorovaikutteist

Tämä totutusta irrottautuminen toki vaatii aina osallistujilta uskallusta heittäytyä tuntemattomaan, mutta jälleen kerran ihmisten kasvoilta loisti onnistumisen ilo, kun yhteistä tanssia syntyi siitä, että kaksi kehoa löytää yhteisen sykkeen ja lähtee leikittelemään musiikin kanssa.

 

 

Tunneilla oli mukana sekä aivan tanssipolun alussa olevia tanssijoita että pitkän kokemuksen omaavia konkareita —musiikki on yhteinen tekijä ja sen perusteita voi jokainen treenata tanssien sillä työkaluvarastolla mitä matkan varrella on jäänyt työkalupakkiin. Yhteisöllisessä ja hyvässä paritanssissa sekä viejä että seuraaja ovat valppaina kuulemaan, mitä työkaluja tämän nimenomaisen parin kanssa voidaan ottaa käyttöön ja näin synnytetään yhteisessä sykkeessä olevaa tanssia eri parien kanssa. Kiitos tästä yhteisöllisyyden vaalimisesta ja ylläpitämisestä päivän emännälle ja isännälle —Sarille ja Jarille. Olette huikeita!