”Korona-aika” alkoi 12.3.2020 ja tuo päivä mullisti monen tanssialan yrittäjän elämän. Pari päivää asiaa mutusteltuani kirjoitin ensimmäisiä ajatuksiani blogiin aikalailla pessimistisen mielen vallitessa. Tuon jälkeen aika on mennyt kuin siivillä viikkoryhmien etäopetuksen ja online-palvelun laajentamisen ja kehittämistyön parissa. 

Meidän tanssikoulumme tulevaisuuden pelasti Business Finlandin kehittämisraha, jota haimme samantien haun auettua. Sen avulla pääsemme uudistamaan Online-palvelun digitaalista alustaa ja kehittämään palvelua monipuolisemmaksi ja laajentamaan sitä myös koulutustoiminnan puolelle. Suunnitelmia on tehty ja materiaalia on kuvattuna tuntitolkulla, joten tämän asian kanssa edetään hyvää vauhtia eikä meidän tulevaisuutemme näytä pahalta etenkään online-palvelun osalta.

Nyt kun pikkuhiljaa palataan myös tanssisaleihin ajatukset kääntyvät väkisinkin tulevaisuuteen ja siihen, miten tämä aika tulee muuttamaan tanssinopetuksen kenttää. Paritanssin opetus mietityttää itseäni eniten, sattumoisin kun teen oman opetustyöni tällä kentällä ja suurin osa rakkaimmista ja tärkeimmistä kollegoistani pyörittää paritanssikursseja eri puolilla Suomea. Miten meidän käy? 

Miten käy tanssi-iltojen?

Tanssikurssitoiminta on lavatanssin kohdalla Suomessa erittäin aktiivista ja on luonnollisesti vahvasti liitoksissa elävään tanssikulttuuriin eli tanssi-iltoihin, joiden kohtalo koronan vuoksi on vielä paljon kurjempi kuin tanssikoulujen. Yli 500 hengen tilaisuudet ovat varmasti viimeisiä, jotka aukaistaan ja selvää on, että tanssi-ilta, jossa toisilleen vieraat ihmiset tanssivat lähikontaktissa pareja vaihtaen ei ole millään tavalla ennaltaehkäisevää, joten tämän kulttuurin säilyminen entisenlaisena ei valitettavasti näytä kovin valoisalta. 

Iltalehdessä oli tänään artikkeli, jossa eri tanssialan toimijat kertovat omia näkemyksiään asiasta. Voimia jokaiselle tämän asian kanssa painiskelevalle. 

Lue artikkeli tästä

”– Voimat eivät yksinkertaisesti riittäneet tekemään tilinpäätöksen arvioita tulevaisuudesta tai ideoimaan uusia kehityskohteita ja digiloikkia.” Niina Huhtala

Muuttuuko seuratanssin opetuskulttuuri?

Seuratanssin opetuskentällä on jo pitkään ollut vallalla kurssikäytäntö, joka ei vaadi ennakkoilmoittautumisia, jossa tunneille osallistutaan kertamaksulla ja jossa jatkuva parinvaihto on lähtökohtana opetukselle. Toki muitakin käytäntöjä on, mutta huomattavan moni tunnettu tanssikoulu ja iso seura toteuttaa edellä mainittua käytäntöä ja tämä on käytössä myös valtaosalla isoimpia tanssileirejä. 

Vaikka rajoitukset poistettaisiin, korona-aika tulee jättämään jälkensä meihin kaikkiin ja kysymys kuuluukin, uskaltavatko ihmiset tulla kursseille, joissa parinvaihto on odotusarvo ja jossa ryhmä ei ole pysyvä. Vai käykö niin, että turvatoimet unohtuvat yhtä nopeasti kuin niihin totuttiin maaliskuun alussa ja olemme valmiita palaamaan entiseen elämään, johon kuuluu käsien pesu aamuin illoin, tuntemattomien ihmisten halaaminen ja tanssikurssien edellä mainitut käytänteet. On vaikea uskoa, että vanhaan palattaisiin kovin nopeasti, joten mitä todennäköisimmin paritanssikentän on pohdittava uudelleen kurssikäytänteitä.

Se, että kursseille tiedetään ja odotetaan tulevan paljon ihmisiä on mahdollistanut sen, että yksittäisen tunnin hinta asiakkaalle on pystytty pitämään kohtuullisena. Markkinointi- ja suunnittelukulut on saatu peitettyä, salivuokrat hoidettua ja opettajien palkka maksettua ja yrityksille on kenties jäänyt jotain kassan pohjallekin hankintoja ja toiminnan kehittämistä varten. Kuinka moni tanssikoulu pysyy pystyssä, jos oppilasmäärä vähenee eli rahan tulo pienenee kulujen pysyessä samana. Kurssihintojen nostamiseen tulee kovat paineet, jotta toimintaa pystytään jatkamaan, mutta mitä sanovat hintojen noususta asiakkaat, joiden oma talous on kenties koronan aikana kokenut kolauksia…yhtälö on hankala, eikö? 

Tiedän, että moni kollegayrittäjä tulee painiskelemaan tämän asian kanssa ja toivon sydämestäni voimia jokaiselle. 

Kolikon toinen puoli —taidon oppimisen parempi mahdollistaminen

Mutta, kolikossa on aina myös kääntöpuoli ja se on mielestäni tässä kohtaa siinä, että muutoksen myötä meillä kenties on mahdollisuus antaa paremmat valmiudet taidon opettamiseen. Sosiaalisessa paritanssissa on ilman muuta muitakin tavoitteita kuin taidon oppiminen, mutta kyllähän fakta on se, että ihminen joka haluaa tulla taitavaksi tanssijaksi tarvitsee taidon oppimisen kannalta mahdollisimman optimaalisen oppimisympäristön. 

Tällainen syntyy mm. seuraavista osa-alueista: 

  • johdonmukainen perusteista lähtevä laadukas opetus oman ”kotiopettajan” johdolla. 
  • opetuksessa edetään oppijoiden mukaan ja heidän tarpeitaan kuunnellen eli seuraavalla kerralla jatketaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin (vaatii sitoutumista myös oppilailta) 
  • taitoa harjoitellaan pääsääntöisesti yhden parin kanssa, jolloin mm. parityöskentelyyn liittyviin asioihin voi keskittyä rauhassa ja opettaja voi eriyttää opetusta jokaiselle parille sopivaksi
  • opettaja pystyy henkilökohtaistamaan opetustaan oppiessaan tuntemaan oppilaansa paremmin kuin vaihtuvissa ryhmissä

Toivon, että kukaan ei nyt ajattele että opetuksen näkökulmasta tuo yllä oleva on ”ainoa oikea” vaihtoehto  –ei tietenkään ole etenkin, kun sosiaalinen tanssi on niin paljon muutakin kuin taidon oppimista. Mutta, omaan taustaani ja kokemuksiini peilaten olisin varsin tyytyväinen, jos noita mainitsemiani asioita nostettaisiin esille enenevässä määrin ja sitäpaitsi äiti on opettanut, että aina pitää yrittää löytää asioista hyvät puolet -niitä kuulemma löytyy ihan kaikesta kun vähän jaksaa kaivella!

Mitä tanssijat voisivat tehdä?

Tanssinharrastajilla on nyt paljon käsissään tanssinopettajien tulevaisuuden suhteen. Iltalehden artikkelissa kerrottiin nurkkatanssien paluusta eli siitä, että tansseja järjestetään pienten porukoiden kesken rajoitusten puitteissa. Mitä jos te tanssijat keräisitte pieniä porukoita ja ostaisitte pienryhmällenne opetusta oman paikkakuntanne opettajilta tai tilaisitte lemppariopettajanne opettamaan. Tällä kantaisitte kortenne kekoon yrittäjinä toimivien tanssinopettajien elannon takaamiseksi ja siihen, että he pystyvät toimimaan tanssialan yrittäjinä jatkossakin eivätkä joudu hakeutumaan töihin muualle. Palkkioksi tästä kädenojennuksesta saisitte henkilökohtaista ja kohdennettua opetusta haluamaltanne opettajalta haluamaanne asiaan.

Yksityistuntien ottaminen on myös erittäin hyvä keino auttaa tanssinopettajia tässä tilanteessa. Tanssiurheilumaailmassa niiden ottaminen on itsestään selvyys, seuratanssimaailmassa tätä opetusmuotoa voisi käyttää paljon enemmän. Tästä aiheesta kirjoittelin helmikuussa blogitekstin ”Sinua varten räätälöity tanssinopetus”.

Tuon blogitekstin tiimoilta minuun otti yhteyttä pari, jonka kanssa olen nyt aloitellut ”pidempikestoista suhdetta” ja täytyy tunnustaa että NAUTIN TÄYSILLÄ heidän opettamisestaan ja siitä, että saamme painiskella meille kaikille tärkeiden asioiden äärellä juuri niin kauan kuin haluamme, pystyn antamaan heille haastetta tuntien väliselle ajalle ja seuraavalla kerralla pääsemme tarkistamaan, missä asian kanssa mennään. Pääsemme etenemään heidän ehdoillaan ja toiveidensa mukaan hyvässä yhteisymmärryksessä ja tiedän tanssitaidon menevän kovasti eteenpäin tällä tavalla!

Pienryhmät ja yksärit ovat siis selkeä win-win -tilanne, jossa molemmat osapuolet ovat voittajia. Oppilaat saavat räätälöityä opetusta haluamaltaan opettajalta, opettaja saa pitää yllä ammattitaitoaan tekemällä rakastamaansa työtä.

Syksyn loppupuolella olemme näiden asioiden kanssa viisaampia kun olemme nähneet mihin tämä aika johtaa, mikä tulee olemaan paritanssinopetuksen kohdalla ”uusi normaali”. Tärkeintä meille kaikille lienee se, että tanssiminen jatkuu jollakin tavalla tanssikouluissa, -seuroissa ja tanssilavoilla —yksäreinä, pienryhminä, massakursseina, online-opetuksena…mikä vain on hyvä, kunhan tanssiminen saa jatkua!

Kerrothan, jos artikkeli herätti ajatuksia. Ota yhteyttä: liisa@tanssintahti.com, 050-4431011

Pin It on Pinterest