Tämä blogikirjoitus on siirretty vähän päivitettynä tähän blogiin vanhasta tanssintahdissabylissu -blogistani. Tuo vanha blogi on jäänyt tauolle, nyt kirjoittelen tanssiin liittyviä asioita tähän online-sivuilla olevaan blogiin. Miksikö julkaisen jo kertaalleen julkaistun tekstin? Siksi, että se on taas niin ajankohtainen ja äitinä meinaan haljeta ylpeydestä jälleen kerran.

Teksti on kirjoitettu äidin vilpittömällä ylpeydellä mutta myös tanssinopettajakollegan hämmentyneellä ihailulla. Äitinä tiedän, että usein katsomme lastemme saavutuksia varsin vaaleanpunaisten silmälasien läpi, mutta toisaalta yli 30 vuoden kokemus tanssinopettajana ja esim. Arktiset askeleet- tapahtuman johtajana on opettanut myös erottamaan hyvää ja laadukasta tekemistä ja uskoisin pystyväni suhtautumaan Maikin aikaansaannoksiin jo tässä vaiheessa objektiivisesti ja katsonkin niitä seuraavassa enemmän ihmettelevän kollegan näkökulmasta tuoden mukaan myös jokusen äidin kommentin.

Marjukka Koivuniemen oma tanssiura lähti liikkeelle jo alle kouluikäisenä Oulun konservatorion tanssinopettajakoulutuksen harjoittelukoulun lastentanssiryhmästä ja minun ja Satulehdon Merjan vetämän Oulun Tanssitiimi ry:n tanssiurheiluryhmistä. Tanssitiimin toiminnan loppumisen jälkeen kilpatanssi jatkui Oulun Telemarkin riveissä ja kesti 18-vuotiaaksi asti. Maikki oli lapsi-, -juniori- ja nuoruusvuosina ikäkausiluokkien kärkikahinoissa pariensa kanssa. Lukioon mennessään tämä nuori nainen otti iltatöikseen ensimmäisiä tanssiryhmiä, joskaan hänestä ei koskaan pitänyt tulla tanssinopettajaa! Opettajakokemus kertyi kokeilemalla —ensin Maikki ”kopioi” tuntimallit suoraan minulta ja rupesi pikkuhiljaa muokkaamaan työtä oman näköisekseen. Koreografinen lahjakkuus näkyi jo tuolloin, muistan ihmetelleeni nuoren tytön kykyä tehdä niin toimivia esityksiä aloitteleville tanssiryhmille. Lukion jälkeen oli välivuoden aika ja sen Maikki vietti Tampereella opettaen hyvien ystävien ja kollegojen Markku Luttisen ja Minna Tantun Dance Actionissa. Tämä vuosi selkiytti ajatukset ja tie vei sen jälkeen Oamkin tanssinopettakoulutuksen paritanssin suuntautumisvaihtoehtoon. Paritanssin osaamista ja opetuskokemusta oli kuitenkin tähän mennessä jo kertynyt niin paljon, että vuoden jälkeen Maikki päätti hakea showtanssin puolelle laajentaakseen osaamistaan oman tanssin osalta ja opetettavien lajien osalta. Paritanssin opettaminen kulki tässä vaiheessa vielä aktiivisesti mukana, mutta pikkuhiljaa showtanssikenttä alkoi viedä mennessään. Kokemusta on tullut myös tanssijana kisaamisesta sekä performing artsin että latinoshown puolella —näissä jutuissa on päässyt kehittämään koreografin taitojaan tanssimalla taitavien tekijöiden biiseissä tai tekemällä koreografiaa yhdessä tanssija-tanssinopettajakollegojen kanssa.

TanssinTahdin ryhmät Limingassa ovat niin ikään oivallinen paikka opetella koreografioiden tekemistä ensin oppilasnäytöksiin ja myöhemmin katselmuksiin ja kilpailuihin. Tällä hetkellä Maikki opettaa meidän koulussa Limingan oppilaita maanantaisin, muut illat kuluvat Tanssikeskus Citydancen opetuksissa lastentanssin, showtanssin että latinoshow-ryhmien kanssa. Sinänsä hauska yksityiskohta on se, että minä ja kollegapariskunta Marko&Paula Alaketola perustimme Tanssikeskus Citydancen Ouluun 1991, sittemmin Merja Satulehto sai sen kasvamaan ja laajenemaan ja nyt Maikki on yksi koulun kantavista opettajista…ympyrä taitaa sulkeutua!

Mutta se varsinainen asia, jota tämä teksti koskee on tuo kisaryhmien esityskokonaisuuksien tuottamisen taito mikä Maikilla on. Koreografinen kyky on osittain luontainen, mutta sekin toki on kehittynyt sekä ammattiopintojen että vuosien ja vuosien kokeilujen tuloksena. Siitä huolimatta jaksan kerta kerran jälkeen ihailla sitä, miten käytännössä jokaisessa biisissä liikemateriaali on sopivaa juuri kyseiselle tanssijalle, duolle tai ryhmälle sekä tyylin että tanssijoiden tason puolesta, miten materiaali ja tanssi liikkuu tilassa ja miten erilaiset koreografiset keinot ovat juuri sopivalla tavalla käytössä. Ja miten Maikki ei ainakaan vielä ole lähtenyt ”toistamaan itseään” pidemmälle mietityissä koreografioissa vaan jokaiseen tuntuu löytyvän uudenlaista näkökulmaa sekä liikemateriaalin että muun kokonaisuuden osalta. Käsittämätöntä!

Kaikki muu työ mitä esityksen valmiiksi saattaminen vaatii on Maikilla varmaan opittu elämän varrella…jos jotain tehdään, se kannattaa tehdä kunnolla, mukana olevista ihmisistä täytyy pitää huolta sekä vaatien heiltä asioita että antaen heille jotain itsestään, kokonaisuus täytyy hahmottaa ja olla valmis tekemään sen eteen työtä. Äitinä saan onneksi olla mukana monessa käänteessä kuuntelemassa ja antamassa mielipiteitä:

  • Idea ja musiikin valitseminen
  • Välillä tulee ensin idea ja sitten haetaan siihen musiikki, välillä menee toisi päin. Joskus ne tulevat helposti eikä äiti-Liisa edes kuule niistä, joskus niiden eteen käytetään paljon aikaa. ”kuuntelepa tuo biisi”, ”voisiko nämä olla vaikka vompatteja”, ”onko Carmen liian kulunut teema” jne jne..näitä keskusteluja käydään monesti puhelimessa tai livenä illan päätteeksi.
  • Ideaa pitää tämän jälkeen vielä kirkastaa ja selkiyttää sekä liikkeellisesti että esim. puvustuksen avulla.
  • Musiikin miksaamisessa Maikki päihittää jo monen ammattilaisen, niin huomaamattomia ovat biisin keskelle laitetut efektit, rakenteen muuttamiset, biisien yhdistämiset jne. Jos näitä ei löydy ”valmiina”, Maikki tekee tilauksen Lasse-miehelleni, joka pystyy studiossaan vaikkapa soittamaan tietyn instrumentin uudelleen, spiikkaamaan jotain biisin päälle tai rakentamaan biisin lopun uusiksi. Hämmästyttävintä tässä on se, miten selkeä näkemys Maikilla on siitä, mitä hän biisiin haluaa ja miten valittua biisiä voi muuttaa. Tätä ei ole opetettu missään, mutta se on taito, joka jokaisella koreografilla tulisi olla hallussaan, koska viimeistelty musiikki miksauksineen on iso osa onnistunutta kokonaisuutta.
  • Puvustus, meikit, hiukset
  • Minä olen harrastanut ompelemista pikkulikasta ja lasten ollessa pieniä ompelin käytännössä kaikki vaatteet, myös tanssipuvut. Kukaan tytöistäni ei kotona ollessaan millään tavalla osoittanut kiinnostusta ompelemiseen, mutta näköjään sieltä on joku siemen jäänyt itämään kun Maikki suunnittelee ja ompelee käytännössä kaikkien kisaryhmien puvut itse tai yhdessä tanssijoiden kanssa. Oulun Eurokankaassa myyjät ottavat jo itse yhteyttä Maikkiin, jos liikkeeseen tulee joku heidän mielestään tanssiin sopiva kangas .-) Tämäkin on asia, joka olisi jollakin tasolla hyvä olla jokaisen koreografin koulutuksessa mukana, viimeistelty ja huoliteltu puvustus on myös olennainen osa onnistunutta tanssiteosta. Työ tekijäänsä opettaa, tämä on Maikin kohdalla täydellisen totta. Nyt, muutaman vuoden treenin jälkeen onnistuu käytännössä minkä tahansa vaatteen kaavoittaminen ja ompeleminen. Tarkka silmä tietynlaisen estetiikan ja ”laadun” osalta taitaa olla peräisin kilpatanssiajoita …siinä lajissa ei auttanut mennä huolittelemattoman näköisenä lattialle. Esitykseen sopivat meikit ja hiukset ovat iso osa ulkoista olemusta, näidenkin osalta tekemisen taito harjaantui jo kilpatanssiaikoina.
  • Jos kisakoreografioita suunniteltaessa käymme keskusteluja musiikista ja teemasta, varsinaisten kisojen lähestyessä saan lähes päivittäin puheluita siitä, miten tietynlainen housumalli tai helma pitäisi toteuttaa tai miten koristelu toimisi parhaiten…apua en enää osaa antaa, tyttären taito on kehittynyt paljon äitiä pidemmälle, mutta kummasti asian läpikäyminen yleensä tuo selkiyttä ja homma hoituu.
  • Tanssinope-Lissu katselee ihaillen puvustusten viimeisteltyä ja tanssijoille sopivaa lopputulosta, äiti-Lissu kauhistelee yötyötuntien määrää!
  • Ryhmästä huolehtiminen
  • Kisaryhmien opettajalla on aina vastuu ja oikeus olla ”normaalia” enemmän läsnä tanssijoilleen. Koreografian tekeminen, teemoittaminen ja harjoituttaminen on yksi iso osa onnistunutta teosta. Lisäksi musiikilla ja puvustuksella on iso merkitys. Mutta vaikka nämä olisivat kunnossa, kokonaisuus ei voi onnistua jos ryhmän keskinäinen ilmapiiri ei toimi —tähän tarvitaan avuksi koreografi, ohjaaja tai opettaja…joku, joka tarkkailee ja aistii mitä ryhmässä tapahtuu, missä mennään porukkahengen kanssa, milloin pitää reagoida johonkin asiaan ja milloin voi antaa olla. Tämä on niitä asioita, jotka toisaalta hitsaavat tanssijoita ja opettajaa yhteen ja tanssilapsista tulee omia lapsia. Tanssinopettaja-Lissu seuraa ihaillen sitä, miten Maikki kantaa huolta omista ryhmistään ja pyrkii siihen, että jokainen tanssija kokee itsensä tärkeäksi kokonaisuuden kannalta. Se, että oppilaat luottavat opettajaansa antaa mahdollisuuden myös siihen, että opettaja voi vaatia asioita aika tiukastikin ja pystyy näin opettamaan jo pieniä oppilaita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja harjoittelustaan. Kyse taitaa olla siitä, että luottavaisessa ja hyväksyvässä ryhmässä jokainen uskaltaa myös epäonnistua ja haluaa kuitenkin kehittyä ja täyttää oman paikkansa ryhmässä. Äiti-Liisa tietää, että Maikki joutui ison perheen ja suvun vesana opettelemaan tätä asiaa jo ihan pienenä, huolehtiminen ja vastuunkantaminen  on hänellä sisäsyntyistä.

Tällaisen taustan omaava ”Lissun tytär Maikki”, jonka äiti on ”Maikin äiti Lissu”  (meitä esitellään tilanteesta riippuen eri tavoin) teki lukuvuonna 2017-18 13 Latinoshow SM-kisa koreografiaa (duoja, pienryhmiä ja muodostelma) ja lisäksi 12 performing arts ja ikäkausimestaruuskisa koreografiaa.  Lukuvuonna 2018-19 saldo on 11 Latinoshow-biisiä ja 17 performing arts -biisiä (osa tehty yhdessä jonkun kanssa). Kun näille jokaiselle laskee nuo edellä mainitut asiat tehtäväksi niin ei voi kuin NOSTAA HATTUA, TEHDÄ AALTOJA, HUUTAA HURRAATA

Erityisen hienoa viime viikonlopussa tanssikoulun näkökulmasta oli se, että kaksi meidän tanssikoulun ”omaa kasvattia” on kulkenut matkan Limingan ryhmistä kohti SM-kultaa —Eevi Siermala ja Kerttu Tuomala, jotka ovat jo siirtymässä kokonaan Tanssikeskus Citydancen oppilaiksi, mutta ovat sielläkin edelleen Maikin opissa. Tanssikoulun tavoite tuoda tanssiharrastus lähelle kotia, jotta sen aloittaminen on helppoa ja sen jälkeen ohjata tanssijoita eteenpäin isompiin yhteistyökouluihin on toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla näiden tyttöjen kohdalla! Onnea Eevi ja Kerttu!

Ps. Viime viikonlopun Latinoshow SM:ssä noista yhdessätoista Latinoshow-biisistä tuli neljä kultaa, kaksi hopeaa, yksi nelos- ja vitossija ja kolme kutossijaa….

Ps.ps. Käy kurkkaamassa muodostelmasarjan ja aikuisten pienryhmän voittajabiisit Tanssikoulun FB-sivuilta