Paritanssi on laaja käsite, joka pitää sisällään sekä sosiaalista tanssia, esittävää tanssia ja kilpailtavaa tanssia ja vielä näiden hybridejäkin. Opetuksellisessa mielessä ääripäät ehkä (?) ovat puhtaassa sosiaalisessa tanssissa, jossa yhteinen tanssi perustuu täysin improvisaatioon ja hetkessä elämiseen tanssin ollessa muuttuvaa ja vapaata ja toisaalta tanssiurheilun (kilpatanssin) alkeisopetuksessa, jossa pareille tehdään tarkat askelsarjat ja koreografiat ja näiden sisällä olevia taidon elementtejä pyritään harjoittamaan tanssitunneilla. Väliin mahtuu paljon muuta ja kilpailullisessa mielessä nuo kaksi ääripäätä yhdistynevät ainakin osittain sekä lavatanssikilpailuissa että tanssiurheilukilpailuissa pisimmällä olevien parien kohdalla.

TTK eli Tanssii Tähtien kanssa

Tämä sunnuntai-iltojen viihdyke on yksi viimeisten vuosien suuri paritanssi-ilmiö ja sen suosio on jatkunut tuotantokaudesta toiseen. Se sijoittuu mielenkiintoisella tavalla esittävän tanssin ja kilpatanssin välimaastoon, onpa mukana ollut lajeja, joissa improvisaation näkökulma on vahvasti tai ainakin olisi hyvä olla vahvasti mukana. Oululaislähtöisenä tanssin ammattilaisena on aina mielenkiintoista seurata tanssinopettajakollegojen ja tuomarien työskentelyä ja kommentointia, etenkin kun ohjelman alkuvuosina opettajina toimi lukuisia Oamkin paritanssin suuntautumisvaihtoehdon ajoilta tuttuja: Sannu Heikkilä, Sanna Hirvaskari, Marko Keränen, Kati Koivisto, Janica Saarni, Anna Sainila, Matti Puro, Juha Pykäläinen (enhän unohtanut ketään?).  Näiden nuorempien kollegojen luonnollisesti taivalta tuli, ja tulee edelleen, seurattua erityisellä silmällä, ristesiväthän meidän polkumme Oamkin aikoina aika vahvastikin.  Oulun panos on ollut vahva muutenkin, oman kasvattiseurani tanssiurheiluseura Telemarkin riveistä ohjelmassa ovat olleet mukana Vesa Anttila, Mika Jauhiainen , Jani ja Toni Rasimus, Aleksi Seppänen, Sanni Siurua sekä oululaistuneet Raahen tytöt Anna Liisa Bergström, Saara Huovinen ja Katri Mäkinen. Tietysti tuomaristossa on myös oululaisverta, Merja Satulehto oli mukana alkuun ja ”melkein Oulunpoika” Jukka Haapalainen on pysynyt raadissa kaikki nämä vuodet. Oululaisuus on siis ollut erittäin vahvasti läsnä ohjelmassa, siinäpä yksi syy siihen, että tanssinopettajien edesottamuksia ja valintoja tulee seurattua vuosi vuoden jälkeen.

Jännittävää on siis taas kerran nähdä, mitä tälle tuotantokaudelle on mietitty ja minkälaista työtä kollegatanssinopettajat tekevät. Otathan siis seurantaan ohjelman, sunnuntai-iltaisin tulevasta viikonlopusta lähtien —tsempit kaikille kisaajille.

ProAm -kilpaileminen

Tanssii tähtien kanssa -ohjelma aloitti Suomessa ihan uuden ilmiön, ProAm -kilpailemisen. Tämä on laji, jossa ammattilainen ja amatööri muodostavat tanssiparin ja voivat kilpailla vakio- ja latinalaistansseissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Kovin läheltä en ole päässyt tätä ilmiötä seuraamaan, mutta näen sen äärimmäisen kiinnostavana. Ilmiö työllistää tanssinopettajia ja antaa harrastajille mahdollisuuden toteuttaa unelmaansa taitavan ja osaavan ihmisen kanssa. Seuraavat ProAm-kilpailut Suomessa järjestetään 2.11.2019 Helsingissä —mennäänkö joukolla seuraamaan?

Lavatanssissa tai tanssiurheilussa kilpaileminen

Lavatanssikisat ovat mielenkiintoinen ilmiö, joka on sekoitus sosiaalista tanssia ja kilpatanssia —ilmiö, jonka suhteen oma mieleni on vuosienkin jälkeen ristiriitainen. Ilmiössä puhutaan seuratanssikilpailuista eli tarkoituksena on ymmärtääkseni tanssia samalla tavalla kuin sosiaalisessa tanssitilanteessa vaikkapa tanssilavalla. Onko kilpailutilanne kuitenkaan samanlainen kuin normaali seuratanssi (lavatanssi) tilanne vai tuoko kisa-elementti mukanaan asioita, joita ”pitää tehdä” tai ”ei saa tehdä” tai ”tehdään, kun kaikki muutkin tekevät”? Pahasti pelkään, että nuo lainausmerkeissä olevat asiat korostuvat tanssissa ja hetkessä eläminen ja fiiliksellä tanssiminen jää taka-alalle –onko silloin enää kysymys seuratanssista vaiko kilpaseuratanssista?

Tanssiurheilupuolella alkeisopetus on perinteisesti pohjautunut hyvinkin hierarkiseen tanssiaskelikkojen, -tekniikoiden ja -kuvioiden opetteluun ja homma toimii hienosti, kun kilpailuissa edetään taitoluokasta seuraavaan ja jokainen taitoluokka tuo tullessaan ”pääsyn” seuraavan portaan materiaaliin. Sen jälkeen kun portaat on kiivetty, lajien tanssitekniikka on hallussa ja peruskuvioiden materiaalit on kahlattu läpi on aika päästää irti raameista ja tuoda tanssiin omaa tulkintaa. Tällä tasolla pareilla ja yksilöillä on jo kyky irrottautua sovitusta koreografiasta ja tuoda siihen omaa rytmistä tai liikkeellistä tulkintaa tai varioida kuviomateriaalia —tehdäänkö sitä kisatilanteessa on toinen juttu, mutta kykyä löytyy tarvittaessa kyllä. Jos joku uskaltautuu täysin irrottautumaan sovitusta koreografiasta, voiko tanssi saada sosiaalisen tanssin elementtejä: improvisaatiota, musiikin tulkintaa ja kehollista vapautta.

kilpatanssipari

Tanssikurssit

Tanssikurssit niiden mukanaan tuoma harrastajamäärä on paritanssin ilmiöissä ihan oma lukunsa. Törmään ihmisten kanssa jutellessani yhä useammin siihen, että kursseilla käyminen on arkipäivää ja aktiivista, mutta ainoat sosiaaliset tanssitilanteet rajoittuvat leirien tai kurssien iltatansseihin, jos niihinkään. Tämä on varsin kummastuttava ilmiö —eikö kursseille menemisen ihan alkuperäinen tarkoitus kuitenkin ole se, että siellä opittua tanssitaitoa ja osaamista voisi hyödyntää sosiaalisessa tanssitilanteessa? Miksi usein käy niin, että ainoat livetanssitilanteet koetaan samoilla kursseille / leirillä olevien tanssikurssilaisten kanssa? Voittaako oikean livetanssipelon kuitenkin se, että tietää tansseissa olevan ihmisiä, jotka ovat harjoitelleet samoja asioita ja kuvioita kuin minä?

Sosiaaliset tanssitilanteet

Laivatanssit ovat ihan oma ilmiönsä ovat aiemmin mainittujen ilmiöiden joukossa. Vietin viime viikolla kaksi iltaa Finlanders-orkesterissa soittavan mieheni laivakeikalla ja totesin jälleen kerran, että on upeaa miten ihmiset nauttivat toistensa seurasta ja fiilistelevät tanssilattialla osaamatta välttämättä askeltakaan —tanssin tarkoituksena on pitää hauskaa, nauttia ja tutustua ihmisiin.

Tanssilavakulttuurin alkuperäinen tarkoitus lienee sama kuin edellä mainittujen laivatanssien —hauskanpito, seurustelu ja ihmisiin tutustuminen. Jokaisella lavalla varmasti onkin niitä, joiden motiivi osallistua tanssi-iltaan on juurikin tuo, mutta nykyään mukaan mahtuu myös niitä, jotka pitävät tanssilavaa treenipaikkana. Tanssikurssitoiminnan vilkastuminen ja tavoitteellisen harrastuneisuuden lisääntyminen on johtanut lavoilla myös siihen harmittavaan ilmiöön, että kaikki eivät koe olevansa hyväksyttyjä lavalla —tähän syyllistyvät sekä ne, jotka moittivat kursseja käyneitä ja pidemmällä taidossaan olevia tanssijoita että ne, jotka kokevat ”hauskanpitäjien” olevan tientukkona. Voi miten soisikaan, että tanssilavakulttuurissa säilyisi inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja se että sinne mahtuvat kaikki riippumatta tanssitaidosta, pukeutumisesta tai mistään muustakaan.

Kävin juttelemassa TanssinTahti Online-palvelusta oululaisessa Radio Pookissa pari viikkoa sitten. Keskustelussa juteltiin myös suvaitsevaisuusasiasta. Haastattelun voit kuunnella tästä.

Online-tanssikurssit

Digitaalisuus tuo tullessaan kaikenlaista kummallista, myös verkossa tarjottavat tanssikurssit. Maailmalta näitä on löytynyt jo pidempään, mutta Suomeen ne ovat vasta rantautumassa. Meidän tanssikoulumme tarjoamassa laajuudessa en ole aiemmin Suomessa verkkokursseihin törmännyt, joten tituleeraamme itseämme Suomen ensimmäisiksi. Kysyntä on ollut tasaista ja kasvaa pikkuhiljaa —bisnestä kursseilla ei vielä varsinaisesti tee, mutta uskomme palvelun olevan tätä päivää ja ennenkaikkea tulevaisuutta. Mitä tämä maailma tulee tarjoamaan, se jää nähtäväksi.

Käy tutustumassa laadukkaaseen, ammattitaitoiseen ja osaavaan verkkokurssipalveluumme osoitteessa: www.tanssintahtionline.fi 

logo

Erilaisia ilmiöitä paritanssissa löytyy vielä varmasti lisääkin ja jokaisen isomman tanssiperheen sisällä on varmaan paljon omia juttuja —niistäkin olisi mielenkiintoista tietää. Tärkeintä tulevaisuuden kannalta varmaan on kuitenkin se, että jokainen meistä osaa katsoa näitä ilmiötä laaja-alaisesti ja hyväksyvästi ja antaa kaikkien kukkien kukkia, kunhan ne kukkaset tanssivat!