Tanssi kuuluu kaikille ikään, sukupuoleen, kokoon tai ulkonäköön katsomatta. Suvaitsevaisuus ja avoimuus on lisääntynyt ja sen myötä asiat ovat jo varsin hyvällä mallilla, mutta valitettavasti edelleenkin törmää siihen, että pojat arastelevat tulla tanssitunneille, koska tanssin ajatellaan olevan tyttöjen hommaa. Tanssikoulujen tunneilla toki valtaosa oppilaista on tyttöjä, mutta jokaiseen ryhmään taatusti otetaan mielellään mukaan jokainen innokas tanssijan alku ja ryhmän kokoonpanon mukaan pedagogisesti vahva opettaja pystyy suunnittelemaan opetuksen sisällön sellaiseksi, että asiasta innostuvat sekä herkemmät että railakkaammat oppilaat.

Mistä ennakkoluulot syntyvät?

Tietämättömyys on varsin usein erilaisten ennakkoluulojen takana, näin varmaan tässäkin asiassa. Meidän aikuisten on tärkeää muistaa se, että lapset eivät ole ennakkoluuloisia —asenteet ja ennakkoluulot imetään vanhempien, muiden läheisten aikuisten ja ympäristön asenteista. Olisiko meidän jokaisen syytä katsoa peiliin ja miettiä, miten puhumme lapsillemme elämästä ja asioista….miten arvotamme niitä vai annammeko lasten rohkeasti kokeilla erilaisia asioita ja muodostaa itse oman mielipiteensä niistä. Onhan kautta aikain ollut tyttöjä, jotka haluavat leikkiä autoilla ja kiipeillä puissa ja vastaavasti poikia, jotka tykkäävät kotileikeistä ja muista perinteisistä tyttöjen asioista, joksi esim. klassinen baletti valitettavasti usein taidetaan lukea.

Tanssin kenttä on laajentunut todella monipuoliseksi ja mukana on sekä lyyrisempiä lajeja että rouheampia tyylejä —jokaiselle löytyy taatusti jotain ja jokaiseen lajiin ovat sekä tytöt että pojat tervetulleita.

Fortnite-tanssi, tempputanssi, akrobatiatunti

Isto Turpeinen on tanssitaiteen tohtori, tanssija ja tutkija, joka kuvaa alla olevassa kuvassa omia kokemuksiaan tanssin harrastamisesta poikana. Koko artikkelin pääset tästä, samalla voit lukea tärkeää asiaa tanssinopetuksesta kouluissa.

Turpeinen ei taatusti ole kokemuksiensa kanssa yksin, joten ei ole ihme että tanssia joudutaan myymään pojille ja etenkin heidän vanhemmilleen ”kiertoteitse” —on tempputanssia ja akrobatiatuntia ja muita versioita, jotka johdattavat ajatuksia jollakin tavalla ”erilaiseen” kokonaisuuteen kuin yhteisöjen muut ”tanssitunnit”. Positiivista tässä on se, että näiden erilaisten tuntinimien avulla on saatu madallettua poikien kynnystä tulla mukaan tanssikoulujen ja- yhteisöjen toimintaan ja sen jälkeen jää pitkälti opettajan vastuulle saada tyypit innostumaan TANSSISTA ja sitä kautta herättää oppilaiden sisäinen motivaatio.

Turpeinen mainitsee Uniartsin jutussa:

”Suurimmalle osalle sekä pojista että tytöistä vertaisryhmä on tärkeä. Jos se puuttuu, harrastaminen voi mennä vaikeaksi”. Tämä on johtanut siihen, että poikien mukaan houkuttelemiseksi tanssikouluihin perustetaan ”poikien omia ryhmiä” —ja kyllähän fakta on, että poikien on helpompi tulla mukaan tällaiseen ryhmään kuin ryhmään, jossa 90% oppilaista on vastakkaista sukupuolta.”

Todellisuus on usein juuri näin —pojat tulevat innolla mukaan kokeilemaan uutta harrastusta, mutta kun omaa vertaisryhmää —muita poikia —ei ole, innostus loppuu pian.

Mitä tanssitunnilla opetellaan?

Pojille suunnatun tanssitunnin nimen ja tunnin sisällön kohtaamisesta on mielenkiintoinen kommentti aiheesta löytyvästä Sarlotta Kalliosalon Turun ammattikorkeakoululle tehdystä opinnäytetyöstä 5-10 -vuotiaiden poikien nykytanssi.

”Kun aloitin äitiyslomasijaisuuden, opetustuntieni kohdalla lukujärjestyksessä luki Poikien tempputanssi. Hämmennyin pahasti opiston verkkosivujen lajikuvauksesta ”Pojille suunnattu vauhdikas tunti, jossa tanssitaan, temppuillaan ja leikitään, välillä breikkaillaan. Tunnilla tehdään paljon rytmiharjoitteita ja tasapainoilua. Tunnin liikekieli on katutansseista tuttua.” (Helsingin tanssiopisto, 2016-2017.) Mietin, että nyt olen aivan väärä henkilö opettamaan näitä tanssitunteja. Minulla ei ole kokemusta katutanssilajeista. Keskustellessani äitiyslomalle jäävän opettajan kanssa ja käytyäni katsomassa poikien tunteja ennen työni aloittamista minulle valkeni, että tunti ei ole ollenkaan sitä, mitä oli kuvailtu kuvauksessa. Kaikki poikien tunnit olivat sisältönsä puolesta lastentanssia, luovaa tanssia tai nykytanssia. Nykytanssitekniikkaan kuuluu myös niin sanotusti myös ”temppuilua”, johon lajikuvauksessa on pyritty viittaamaan.”

Näinhän se on, että tanssitunti on tanssitunti ja tietylle ikäryhmälle harjoitetaan tälle sopivia perusliikuntataitoja maustettuna eri tanssilajien alkeilla eli loppujen lopuksi tuntien sisältö laadukkaissa tanssikouluissa ja -yhteisöissä vastaa normaalia tanssin perusopetuksen opetussuunnitelmaa.

Sekä tytöissä että pojissa on niitä, jotka kaipaavat vahvasti fyysistä ja urheilullista otetta tekemiseen, mutta myös niitä, jotka tykkäävät hempeillä ja maalailla asioiden kanssa. Poikien omissa ryhmissä fyysisyys ja urheilullisuus ottavat usein vallan ja niinpä näiden tuntien energiataso on tavallisesti jotain aivan muuta kuin tyttöryhmässä —asia, jonka ei tarvitsisi olla näin, mutta joka käytännössä tavallisimmin on.

Opettaja on isossa roolissa tanssi-innostuksen herättämisessä ja pystyy tuomaan tunnin sisältöön monipuolisesti erilaisia tanssin elementtejä, oli tunnin nimi mikä tahansa.

Kokemuksia TanssinTahdin Sastamalan Fortnite-jamit -tanssitunnilta

Tanssikoulumme opettaja Elisa Ahonen kävi syyslukukauden alussa Sastamalan alueen kouluilla pitämässä esittelytunteja ja sai siellä huikean hienoa palautetta nimenomaan pojilta —jotka yhtä lukuunottamatta eivät kuitenkaan ilmoittautuneet mukaan ryhmiin. Tämä yksi rohkea nuori mies kävi kerran Elisan ShowBabies-tunnilla, mutta jäi pois, koska oli ryhmän ainoa poika.

Elisaa jäi vaivaamaan asia ja nuo innostuneet poikien kommentit koulujen esittelytuntien jälkeen ja päätimme syysloman jälkeen kokeilla, saisimmeko pojille oman ryhmän. Kynnyksen madaltamiseksi ryhmä nimettiin Fortnite-jamit  -ryhmäksi ja mukaan ilmoittautuikin yhdeksän 6-9 -vuotiasta poikaa!

Elisa on lähestynyt opettamista oma luovuus ja omien muuvien keksiminen keskiössä, tanssillinen materiaali on hiphop -tyyppistä juttua ja useimmille liikkeille löytyy joku nimi Fortnite-pelistä, jonka pojat tuntevat huomattavasti Elisaa paremmin. Jokaisella tunnilla on joku teema, esim. lattialla liikkuminen, painon varaaminen käsille, erilaiset hypyt jne. ja tunnin päätteeksi mietitään porukalla, miten tunnin aikana läpikäydyistä liikkeistä ja harjoitteista saadaan tehtyä kokonainen tanssi.

Summa summarum —tunnilla opetellaan samoja asioita vähän eri muotoon puettuna kuin muillakin samanikäisten tanssitunneilla, vaikka tunnin nimi viittaa poikien keskuudessa suosittuun peliin!

Tanssin tutkimusta

Tanssin ammatillisissa oppilaitoksissa on tehty useampia poikia ja tanssia koskevia opinnäytetöitä, tässä linkki muutamaan. Kuvaavaa on se, että näistä neljästä yksi on naisen kirjoittama eli tanssivat miehet kokevat asian sattumoisin omakseen ja lähestyvät sitä pohtien samalla omaa tanssijuuttaan.

Halttu, Heikki. Lumilautailusta tanssiin. Oamk 2012

Laitinen, Eetu. Miesten vuoro. Oamk 2018

Pekkala, Viljami. MiesDuo.Miesten väliset kontaktit tanssiteoksessa ystävyyden ilmentäjänä. Oamk 2013

Parhamaa, Annika. Miehisyys tanssissa. Oamk 2017

Hyvää materiaalia löytyy myös Nuorisoseurojen Säpinää Sälleille -aineistosta. 

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että kaikenlainen tanssiminen kuuluu kaikille, mutta koska elämme vielä osittain vanhakantaisten ennakkoluulojen ympäröiminä, joudumme silloin tällöin silottelemaan asiaa ja puhumaan vähän sen vierestä. Pääasia on, että mahdollisimman moni pääsee kokemaan tanssin mukanaan tuomaa nautintoa ja hyvää oloa ilman, että asiaa pitää piilotella!