Viime keväänä koko Suomen tanssiväki suri suomalaisen kilpatanssin suuren vaikuttajan Asko Raukovaaran poismenoa ja saimme Askolle läheisen joukon kesken kokoontua lämminhenkisiin muistajaisiin toukokuussa. Se ilta oli täynnä ihania muistoja, naurua ja itkuakin —Asko oli halunnut meidän viettävän mukavan yhteisen illan häntä muistellen ja sen teimme.

juhlivia ihmisiä

Kuvassa juhlitaan pikkujouluja vuosia vuosia sitten Telemarkin Iskuryhmän kesken. 

Tähän peilaten Askon ja Salmen Tuula-tyttären viesti Salmen yllättävän nopeasta poisnukkumisesta ALS-sairauden edettyä rajusti ja arvaamattoman nopeasti tuntui todella pysäyttävältä. Näinkö nopeasti? Tuula oli ollut yhteydessä minuun pari viikkoa aiemmin ja kertoi tuolloin äitinsä diagnoosista ja taudin nopean etenemisen mahdollisuudesta ja olin ehtinyt käydä tervehtimässä sisukasta ja kuntoonsa nähden reipasta Salmea vain reilu viikko ennen suru-uutista.

Aloitin Askoa koskevan muistokirjoitukseni sanoilla: ” Meidän Asko on poissa, tanssi-isää ei enää ole. Hän nukkui pois päiväunillaan 12.3.2019.” Askon merkityksestä kirjoittaminen jäsensi omaa tuskaani ja halusin tuoda hänen osuutensa omaan elämääni näkyville blogitekstin kautta myös kollegoille ja kenties ihmisille, jotka eivät häntä tunteneet tai jotka kenties minun ajatusteni kautta saisivat tehtyä omaa surutyötään. En olisi halunnut uskoa, että joudun näin pian käsittelemään Salmen poismenon aiheuttamaa tyhjiötä.

SALME RAUKOVAARA IN MEMORIAM

Siispä….meidän Salme on poissa, tanssi-äitiä ei enää ole. Hän nukkui pois Tuula-tyttären syliin alkuyöstä 12.12.2019. Tasan 9 kuukautta Askon poismenon jälkeen.

Salmen merkitystä suomalaiselle tanssille on helppo kuvata. Hän oli Askosta ja Salmesta se näkyvämpi osapuoli, varsinainen tanssin rautarouva, joka erittäin määrätietoisella ja tavoitteellisella tavalla vei suomalaista tanssiurheilua maailmalle pitäen kuitenkin aina itseään ”ruohonjuuritason tekijänä”.  Tämä ruohonjuuritason tekijä on kuitenkin omalla työllään tuottanut lukemattomia eri ikäluokkien Suomen mestareita, kansainvälisesti menestyneitä pareja ja Blackpool voittajan. Yksin hän ei ole sitä tehnyt  —hän loi Askon kanssa Telemarkin parien ja muiden suojattiensa ympärille verkoston, joka teki menestymisen mahdolliseksi. Tanssinopetuksen puolella hänen kansainvälinen verkostonsa kautta löytyi jokaiselle parille ja yksittäiselle tanssijalle sopiva kokonaisuus, jonka avulla tanssijat saattoivat ponnistaa yhä korkeammalle.

Tanssinopettajana, —Salme kutsui itseään aina opettajaksi, ei koskaan valmentajaksi —, Salme oli tinkimätön ja periksiantamaton. Hän edusti upeasti ”kansakoulunopettaja” -sukupolvea, jonka opetus perustui opetuksen perinteisiin arvoihin. Nykyisten opetus- ja oppimiskäsitysten vallatessa alaa hänen työtään varmasti arvosteltiinkin, mutta itselleen tyypilliseen, sisukkaaseen tapaansa Salme piti oman linjansa ja miksi olisikaan sitä muuttanut, kun se oli jo vuosikymmenten ajan tuottanut erinomaisia tuloksia?

Tämä tiitterä ja kisajännityksestä piukea lapsijoukko voitti lasten joukkuekisan Suomen mestaruuden Salmen ohjaissa. Mukana tanssimassa on kolme ”Koivuniemen kakaraa” —Karoliina, Oskari ja Anniina. 

Tanssipareja, lapsia

Salmen tunneilla opettaja oli auktoriteetti ja tuntien aikana käyttäydyttiin hyvin, kohdeltiin toisia kohteliaasti ja kunnioitettiin sekä vanhempia ihmisiä että tanssillisia esikuvia. Jokainen tunti alkoi ”varpaat viivalla” -kokoontumisella, jossa tarkistettiin ketä oli paikalla ja oliko jonkun kenties syytä käydä laittamassa hiuksensa kiinni tai pitikö jonkun työntää paidan kaulusta housujen sisään….sama rutiini toistui lasten alkeistunneilla ja hieman leppoisammin aikuisten huipputanssijoiden tunneilla. Sitten tanssittiin hiki hatussa tunti läpi ja lopussa kokoonnuttiin taas ”varpaat viivalle” kuulemaan kenties pieni lempeä puhuttelu tai ihan vain ottamaan vastaan seuratyön ilmoitusluonteiset asiat. Mitään viivaa ei Telemarkin saleissa ollut, mutta kummasti oppilaat aina seisoivat suorassa rivissä kun tämä komento kävi!

Salme saattaa ulkopuolisesta vaikuttaa ankaralta ja kylmältä opettajalta, mutta sitä hän ei kuitenkaan ollut. Jokainen, joka on hänen opissaan ollut pidempään on tavannut myös lempeän ja nauravaisen Salmen, joka kommentoi lempeästi oppilaiden hömpötyksiä ja välittää aidosti jokaisesta oppilaasta ihmisenä.

SALMEN LAUSAHDUKSIA

Salme on opettanut minulle ja monelle muulle hänen kauttaan tanssinopettajaksi ryhtyneelle monta tärkeää asiaa, ja hänen tavastaan sanoa asiat on tullut tuttujen keskuudessa varsinaisia legendoja, jotka voivat äkkiseltään kuulostaa aika tylyiltä, mutta joissa on vinha perä:

  • ”Paras metodi on junnausmetodi”
    • Vakioiden ja lattarien kilpailumuotojen oppiminen on äärimmäisen moniuloitteista motoristen taitojen oppimista…taidon tarkkuus vaatii tuhansia toistoja ja niistä saatua oikea-aikaista palautetta. Näinhän se on —junnausmetodi on itselläni käytössä etenkin lasten ja junnujen kanssa työskennellessä.
  • ”Opettajan ei tarvitse olla mukava”
    • Tästä ollaan varmaan montaa mieltä, mutta perää on tässäkin. Oppimisessa joudutaan usein menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kukapa sinne sinua veisi jos ei oma opettajasi. Oppiminen vaatii keskittynyttä tekemistä ja opettaja on se, joka joutuu puuttumaan asiaan, jos tunnilla tulee liikaa häiriöitä. Kun opettaja työskentelee pitkään samojen oppilaiden kanssa hän oppii tuntemaan näitä ja kokee kenties tarpeelliseksi ”pökkiä” oppimista suuntaan, joka ei oppilaasta tunnu mukavalta. Kukaan läheinen ja hyvää tarkoittava ihminen ei ole aina mukava.
  • ”Tanssiasennon ei tarvitse tuntua mukavalta —lihakset oppivat muistamaan”
    • Tämän lausahduksen saivat usein parit, jotka hakivat jotain uutta joko tanssiasentoonsa tai muuhun asiaan. Alkuun uudenlainen kehon asento, tietty venytys tai taivuttaminen itselle outoon suuntaan voi tuntua haastavalta etenkin, kun tanssiasento paritanssissa muodostetaan yhdessä parin kanssa. Voi olla, että yksin asento tai liike tuntuisi ihan mukavalta ja luontevalta, mutta miten saadaan kaksi kehoa muovautumaan toisilleen sopiviksi…sitä joutuu joskus hakemaan myös kompromissien kautta ja kehojen taidon kehittyessä ja tottuessa tekemään töitä yhdessä äsken hankalalta tuntunut asento tai liike onkin voinut muovautua yhteiseksi ja mukavaksi. Ja ollaanhan tässä myös sen asian äärellä, että oppiminen vaatii käytännössä melkein aina oman epämukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.
  • ” Et voi mennä lattialle tuon näköisenä”
    • Tanssiurheilun estetiikka on ihan omanlaisensa, vähän kummallinenkin välillä, mutta kun on lajin sisällä on hyvä ymmärtää sitä. Salmella oli äärimmäisen tarkka silmä sen suhteen, mikä näytti hyvältä ja mikä ei ja tätä asiaa opeteltiin pikkuhiljaa kilpailuryhmiin siirryttäessä ja opetteleminen jatkui uran loppuun asti. Nuttura- ja meikkikursseja järjestettiin usein, laadukkaat pukukankaat tilattiin Salmen opastuksella, puvut teetettiin hyväksi havaituilla ompelijoilla (useimmat äitejä, jotka olivat opetelleet pukujen tekemisen) ja valmiit puvut hyväksytettiin Salmella ja niihin tehtiin muutoksia mikäli ne eivät miellyttäneet hänen silmäänsä. Tämä voi ulkopuolisesta tuntua kovin yksioikoiselta, mutta toi turvaa harrastamiseen ja Salmen silmään saattoi kyllä luottaa —hän seurasi kansainvälistä muotia ja oli loppuun asti selvillä uusimmista virtauksista sekä tanssillisten asioiden että tanssijoiden ulkoasun suhteen.

”Hankin sinulle uuden puvun lattari SMiin”, sanoi Salme ja toi minulle Englannista opettajamme Lorna Leen puvun —olihan se hieno ja tunsin itseni prinsessaksi.  Vuosi oli 1976. 

tanssipari, paso doble

Monia muitakin Salmen kuuluisia sanontoja on ja niitä muistellaan suurella rakkaudella hänen oppilaidensa eli meidän kesken. Itselleni yksi ehdottomasti tärkeimmistä opeista on se, mitä Salme sanoi minulle silloin kun aloittelin opettamista:

  • ” Alkeisryhmän opettaja on kaikista tärkein ja alkeisryhmään pitää aina valita paras opettaja. Alkeisryhmän opettaja ei ole sairas, opettamaan mennään vaikka pää kainalossa.”

Tätä neuvoa olen parhaani mukaan toteuttanut sekä omassa työssäni että tanssikouluyrittäjänä —työmoraaliin olen saanut Salmelta erinomaisen mallin.

KIITOS SALME, OLET JÄTTÄNYT JÄLKESI MEIHIN

Olen Salmelle kiitollisuuden velassa niin monesta asiasta —en ole edes tajunnut, kuinka paljoon hän on ollut vaikuttamassa ennen kuin rupesin kirjoittamaan asioita tähän. Ensisijaisesti olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen siitä, miten hän jaksoi luottaa minuun ja uskoa minuun, vaikka en aina toiminut niin kuin hän olisi toivonut. Kävin 1990-luvun alussa mutkan pyörittämässä toista seuraa, mutta Telemarkiin palattuani Salme ja Asko ottivat minut lämpimästi takaisin ryhmien opettajaksi.

Salme (ja Asko) näkivät varmaan opettajan sisälläni jo silloin kun aloitin…olin tanssinut heidän opissaan ehkä vuoden, 1970-luvun alkuvuosina, kun he pyysivät että ottaisin kontolleni Telemarkin aikuisten alkeisryhmän ja heti amatööriuran päättymisen jälkeen opetustöitä alkoi tulla muualtakin: Keminmaalta, Kajaanista, Kokkolasta, Rovaniemeltä…kaikkiin oli Salmella jollakin tavalla sormensa pelissä. Asuin Ruotsissa vuodet 1986-1990 ja sieltä palattuani minua pyydettiin vastaamaan Oulun konservatorion tanssinopettajakoulutuksen kilpa- ja seuratanssinopettajalinjasta. Kukapa muu kuin Salme oli tämänkin pestin takana. Hänen neuvonsa minulle, tuolloin ihan noviisiopettajalle oli:

  • ”Nyt sinä rupeat suorittamaan tutkintojaOpiskele, opiskele, opiskele ja pidä silmäsi auki siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Kun jaksat tehdä nuo asiat, työ opettaa sinulle loput.”

Ja näinhän on käynyt, olen paritanssin saralla opiskellut sen mitä on ollut mahdollista ja työ on opettanut loput. Opetin tulevia opettajia omalla vähäisellä opettajankokemuksellani, tein muutaman vuoden sisällä kaikki mahdolliset tutkinnot ja kouluttauduin työn ohella ammatillisesti ja opin joka vuosi paljon uusia asioita paritanssin opettamisesta tuleville opettajille. Lisäksi sain yhä enemmän vastuuta Telemarkin ryhmistä, joita parhaimmillani opetin neljänä iltana viikossa, pienistä tirriäisistä (3-4v)  seuran huippupareihin. Näistä ryhmistä luovuin pikkuhiljaa vasta kun oma elämäntilanne ei mahdollistanut yhteen paikkakuntaan tai säännölliseen iltaopettamiseen sitoutumista.

” KOIVUNIEMEN KAKAROIDEN ” MUISTELOA…SIIS OMIEN LAPSIENI

Omista lapsistani jokainen on ollut useamman vuoden Salmen opissa:

  • Samuli muistaa, miten oli 11-vuotiaana vastahakoinen lähtemään kilpailemaan Blackpooliin, mutta miten upealta tuntui nähdä huikea Tower Ballroom ja tanssia siellä. Suomen Team Match-joukkueen kapteenina oli kunnia olla ja kuunnella siinä ominaisuudessa maamme-laulu.
  • Maikki pitää Salmea yhtenä tärkeänä englannin kielen opettajanaan —Maikki sai kahtena viimeisenä ”junnuvuotenaan” kunnian pitää puheen festivaalin päätösjuhlassa. Salme kirjoitti joka vuosi puheen ja sitä opeteltiin urakalla tanssiviikon ajan. Maikin vuorosanoissa oli lause: ”April showers bring may flowers” …Salmen vaatimaa kaunista ja tarkkaa ääntämistä piti treenata aika kovasti.
  • Karoliina tuntee vieläkin Salmea ajatellessaan napakan, mutta leikkisän napautuksen leuassaan. ”Leuka ylös, tyttö!”. 
  • Oskari muistaa elävästi asian, jonka luultavasti moni muukin muistaa. Oltiin lähdössä kisamatkalle, Blackpooliin taas kerran, ja Salme tokaisi jo kaukaa: ”Poika, sinä haiset valkosipulille”….ei muuten haissut toista kertaa.
  • Anniinalla on Salmen kanssa pisin historia ja hän muistaa erityisen kiitollisena tanssiuransa loppuaikoja, kun oli jo vuosia ollut pois Salmen opeista, mutta miten avoimen lämpimästi Salme otti hänet ja viimeisen parinsa Sebastianin vastaan vaikka he tekivät töitä muiden valmentajien leirissä.

tanssijat rivissä, maajoukkua

Kuvassa on yksi Salmen luotsaamista lukuisista Suomen Team Match -joukkueista Blackpoolin tanssifestivaalilla. Tyttöjen jalat asetettiin oikeaan, kauniiseen kulmaan moneen kertaan jo harjoituksissa —kokeilepa vain, ei ole helppoa. Perinne jatkuu edelleen joka pääsiäisen aikaan, vaikka on jo siirtynyt Salmelta eteenpän.

Voi Salme, miten viisas olitkaan ja miten paljon tulenkaan sinua kaipaamaan! Tiedän, että tanssikentällä on lukemattomia muita samalla tavalla tuntevia opettajia, tanssijoita, vanhempia, ihmisiä, jotka olivat vaikutuspiirissäsi.

KIITOS SALME, VOIMIA TUULALLE JA PERHEELLE! 

Pin It on Pinterest